21.3.11

Korkeakoulukonsernin palvelukeskus – totta vai tarua?

Lapin yliopiston, Rovaniemen ammattikorkeakoulun, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun sekä jälkimmäisiä ylläpitävien kuntayhtymien kesken muodostettu Lapin korkeakoulukonserni on muutaman vuoden aikana vakiinnuttanut paikkansa ja löytänyt omat kehitysuomansa. Silti moni asia konserniyhteistyössä on vielä kesken ja monen asian eteenpäinmeno on turhauttavankin hidasta.

Yksi näistä ikuisuusasioista on ollut korkeakoulukonsernin palvelukeskuksen perustaminen. Ajatus yhteisestä yksiköstä, joka tuottaa korkeakoulujen ja kuntayhtymien tarvitsemia tukipalveluita on jo usean vuoden takaa ja konkreettista synnyttämistyötäkin on tehty jo parin vuoden ajan, mutta valmista ei ole tullut. Tie on ollut pitkä ja kivinen, vaikka sen olisi luullut olevan helppo.

Osaltaan vaikeus palvelukeskuksen synnyttämisessä on ollut seurausta siitä, että lainsäädäntö ei tunne korkeakoulukonserni–tyyppisten yhteenliittymien hallinnoimia yhteisiä yksiköitä. Esitys Opetus- ja kulttuuriministeriölle tämänkaltaisen lainsäädännön aikaansaamiseksi ei myöskään ole johtanut konkreettisiin tuloksiin, minkä vuoksi palvelukeskuksen rakentamisessa on ollut välttämätöntä tukeutua yksityisoikeudellisiin instrumentteihin – osakeyhtiöön, osuuskuntaan ja sopimusmalliin.

Näistä kaikkia kolmea selvitettiin varsin laajasti ja hyvin pian kävi ilmeiseksi, että agendalla olleet rakenteelliset mallit eivät sovi eri sopijapuolille tai sitten niihin liittyy sellaisia taloudellisia ja toiminnallisia riskejä, joiden hallinta on mahdotonta tai vaikeaa. Jokaiseen malliin näet liittyy omat ongelmansa. Pitkän ja osin hupaisankin prosessin jälkeen palvelukeskusta päätettiin joulun alla 2010 ryhtyä rakentamaan sopimuspohjalta, josta itse asiassa selvitystyö alun perin vuonna 2009 käynnistettiin. Toiveissa on, että korkeakoulukonsernin päätöksentekoelimet ja kunkin osapuolen hallitukset saisivat päätettyä palvelukeskusta koskevasta sopimuksesta ja johtosäännöstä 4.4.2011.

Kun olen melko läheltä keskiötä seurannut palvelukeskuksen perustamisprosessia, voi perustellusti todeta, että prosessista on vaikeata jakaa tyylipisteitä. Prosessi käynnistyi nähdäkseni väärästä päästä eli ennen päätöksiä palvelukeskuksen rakenteesta perustettiin työryhmiä valmistelemaan toimintojen konkreettista yhteensovittamista. Ei ymmärretty, että moni toiminnallinen kysymys voidaan ratkaista vasta rakenteellisten ratkaisujen jälkeen. Vaikka valmisteluryhmät tekivät hyvää työtä, jäi tämä vaihe siksi paljossa paperityön asteelle ja johti valtavaan turhautumiseen. Monet saamani kommentit ovat olleet sen suuntaisia, että palataan valmisteluryhmissä asiaan sitten, kun johto on saanut palikkansa järjestykseen. Koko konserniyhteistyön kannalta tämä on tietysti ollut varsin kiusallista.

Vaikka rakenteellisia ratkaisuja on paljossa viivyttänyt tällaisen yhteisrakenteen ainutlaatuisuus, ovat viivästyksen syyt myös moninaisempia. Ei ole päästy yksimielisyyteen siitä, mitä palveluja tarjotaan yhteisesti, millä rakenteella, mikä on kunkin taloudellinen rastitus, miten palvelujen saatavuus turvataan jne. Siitä huolimatta, että konserniyhteistyön kehittymisen kannalta näiden keskustelujen käyminen on eittämättä ollut tarpeellista on selvää, että monin osin kyse on ollut myös haluttomuudesta heittäytyä uuteen ja purkaa totuttuja toimintamalleja. Kun ei ole haluttu tehdä päätöksiä on aina selvitetty ja selvitetty lisää selviä asioita. Selvää on, että tämä ei johda pitkässä juoksussa muuhun kuin turhautumiseen.

Kaikenlaisen perustamisvaiheen kohelluksen jälkeen on nyt kuitenkin aika vähitellen ottaa askel eteenpäin toiminnalliseen yhteistyöhön niillä palvelualueilla, joista palvelukeskus muodostuu. Sopimusmallinen palvelukeskus mahdollistaa toimintojen yhteen kokoamisen saumattomasti. Hallinnollisesta ja opettavaisesta prosessista viisastuneena on nyt aika keskittyä toiminnalliseen yhteistyöhön ja sen kehittämiseen palvelualueilla. Oikein järjestettynä palvelukeskus kykenee tuottamaan laadukkaita, toimivia ja kustannustehokkaita palveluja kaikille sen osapuolille olematta kuitenkaan mikään trendikäs tuottavuusautomaatti.

Markus Aarto
Hallinto- ja lakiasiainjohtaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti