14.3.11

Yliopistouudistuksen perintö

Vuosina 1972–1974 opetusministerinä toiminut Ulf Sundqvist totesi 1970-luvun yliopistouudistuksesta keskusteltaessa, että jokainen aikakausi tuottaa omanlaisensa näköisen yliopiston. Antti Herlin lainasi tätä ajatusta Aalto-yliopiston perustamistilaisuudessa. Yliopistot muuttuivat 1. tammikuuta 2010 uuden yliopistolain myötä valtion virastoista julkisoikeudellisiksi yksiköiksi. Yliopistosta tuli itse omaisuuttaan hallinnoiva autonominen oikeushenkilö. Vuosi on lyhyt aika arvioida yliopistouudistusta oman aikamme kuvana.

Yliopistolain uudistus kasvatti yliopistojen taloudellista autonomiaa. Jo ennen uutta yliopistolakia yliopistot tekivät laajasti tilaustutkimuksia ja konsultaatiota yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Yliopistolain muutoksen kautta yliopistot käynnistivät aktiivisen varainkeruun yliopiston rahastoidun peruspääoman kasvattamiseksi. Pääoman kerääminen ei kuitenkaan yksin ratkaise yliopiston rahoitusta. Jotta Lapin yliopisto kykenisi maksamaan kulunsa pääoman tuotoilla, pitäisi pääomaa olla vähintään 1 miljardi euroa.

Yliopistolain tausta-ajatuksena oli korkeimman koulutuksen ulkoistaminen valtiokonsernista erillisille oikeushenkilöille eli yliopistoille. Opetusministeriö on yliopistojen yksi asiakas, joka ostaa koulutusta ja tutkimusta Suomen valtion tarpeisiin yliopistoilta. Toinen yliopistojen asiakas on esimerkiksi Euroopan unioni, joka ostaa Euroopan tutkimusalueen kilpailukykyä vahvistavaa tieteellistä tutkimusta. Jatkossa yliopistojen rahoituspohjaa laajennetaan edelleen niin, että asiakaskirjo monipuolistuu. Suomessa ei kuitenkaan yliopistosektorilla valitse vapaa kilpailu, vaan myös yksityisoikeudelliset yliopistot on nimetty yliopistolaissa.

Säätiöyliopistojen osalta säätiölain ja perustuslain takaaman yliopistojen autonomian yhteensovittaminen lainavalmistelussa oli oma haasteensa ja perustuslaki voitti. Julkisoikeudellisissa yliopistoissa osakeyhtiöiden yhtiökokousta vastaa yliopistokollegio, joka valitsee ulkopuoliset jäsenet yliopiston hallitukseen. Hallituksen sisäiset jäsenet valitaan vaaleilla. Yhtiökokouksessa omistajien valtaa käyttävät henkilökunta ja opiskelijat. Kun jokin yliopisto käynnistää yhteistoimintamenettelyt henkilöstön määrän vähentämiseksi tuotannollisista ja taloudellisista syistä johtuen, tämä toimenpide kohdistuu itse asiassa yliopistoyhteisön omistajanvaltaa käyttäviin jäseniin.

Yliopistouudistus onkin laajasti väärinymmärretty esimerkiksi henkilöstöjärjestöjen piirissä. Kun yliopiston rehtori toimi vanhassa yliopistossa päällikköviraston virastoesimiehenä, joka käytti valtion valtaa, vaikka olikin demokraattisesti valittu, niin uudessa mallissa rehtori on toimitusjohtaja, jonka valitsee yliopiston hallitus, joka puolestaan saa valtansa yhtiökokoukselta eli yliopistokollegiolta. Henkilöstön vaikutusmahdollisuudet yliopiston päätöksentekoon ovat tosiasiassa vahvistuneet uuden yliopistolain myötä. Näitä vaikutusmahdollisuuksia ei vain vielä ole osattu käyttää. Yliopiston henkilöstö ja opiskelijat linjaavat itse edustajia hallintoelimiin valitessaan, onko yliopiston tärkein arvo sivistys, luovuus, kansainvälinen kilpailukyky vai esimerkiksi ekokatastrofin välttäminen kestävästä kehityksestä huolehtimalla.

Kun yliopistolain yhtenä tavoitteena oli yliopiston johtamisen muuttaminen osakeyhtiömalliseksi, tämä ei toteutunut kuin osittain. Tilanne on sikäli paradoksaalinen, että toimitusjohtajan esimiehinä ja -naisina hallituksessa on enemmistö hänen omia alaisiaan. Myös yhtiökokouksessa valtaa käyttävät toimitusjohtajan alaiset. Yliopiston oikeusmuotoa voisikin verrata kuntaan, jossa kunnan työntekijät ovat samanaikaisesti kunnan vaaleilla valittuja päättäjiä tai henkilöstön omistamaan osuuskuntaan tai työntekijöiden tasasuuruisesti omistamaan osakeyhtiöön. Julkisuudessa yliopistolain valmisteluvaiheessa esillä ollut mielikuva, että yliopistojen omistus siirtyy kansainvälisille pääomasijoittajille tai keinottelijoille, osoittautui täysin vääräksi.

Yliopistouudistusta tulee lähivuosina täydentämään ammattikorkeakoulujen uudistus. Uudistus koskee sekä ammattikorkeakoulujen hallintoa että strategisia tavoitteita. Ammattikorkeakoulujen uudeksi oikeusmuodoksi on esitetty osakeyhtiötä. Tämän mallin heikkous voi käytännön toiminnan tasolla olla se, että ammattikorkeakoulutus irtautuu liiaksi toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta. Nykymallissa toinen aste ja ammattikorkeakoulutus ovat olleet tiiviissä yhteydessä koulutuskuntayhtymien ylläpitämissä ammattikorkeakouluissa. Kun Lapissa 2000-luvun alkuvuosina suunniteltiin Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulujen yhdistämistä, esteeksi nousi ylläpitomalli. Uudessa mallissa tätä estettä ei ole, koska osakeyhtiöllä voi olla useita omistajia, mm. kuntia tai koulutuskuntayhtymiä.

Lapissa käynnistetty poliittinen innovaatio, yliopiston ja ammattikorkeakoulut toisiaan täydentäväksi rakenteeksi kokoava korkeakoulukonserni odottaa uudelta ammattikorkeakoululailta selkeää määrittelyä korkeakoulujen välisestä yhteistyöstä. Jo nykylainsäädännön kautta on pystytty rakentamaan yhteisiä instituutteja sekä kirjasto ja kielikeskus, mutta joustavampi ja selkeämpi lainsäädäntöpohja helpottaisi yhteisten rakenteiden hallintoa.

Mauri Ylä-Kotola
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rehtori.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti