17.5.11

Hallinnon kustannukset

"Jos hallinnon kasvu jatkuu tätä vauhtia, vuonna 2050 yliopistoissa ei ole enää muita kuin hallinnon edustajia" (professori Heikki Patomäki Helsingin Sanomissa)

Otsikossa esitetty väite on tietysti mahdoton, sillä kyllä yliopistossa pitää aina olla tutkimuksen tekijöitä samoin kuin opettajiakin. Väitteen lausujan tarkoitus on herättää huomaamaan kehityksen suuntaa ja käynnistää keskustelua yliopistojen tilasta uuden yliopistolain jälkeisessä tilanteessa. Kannattaa muistaa, että Patomäki oli aikanaan yksi näkyvimmistä lain vastustajista. Lisäksi kannattaa huomata, että jako ”hyviin” eli opettajiin ja tutkijoihin sekä ”pahoihin” eli byrokraatteihin on hedelmätön ja epäanalyyttinen. Hallinto pitää sisällään monia asioita – myös sellaisia, jotka auttavat tutkimuksen ja opetuksen toteuttamisessa kuten esimerkiksi kirjasto, atk-palvelut tai opintoasiainhallinto. Luultavasti aika vähän hallinnon kustannuksiin kirjautuu ”tuottamattoman” byrokraatin palkkoja.

Hallinnon kustannukset ovat yliopistojen budjeteissa suuri menoerä. Siksi onkin kummasteltavaa, ettei hallintokustannuksiin ja niiden paisumiseen kiinnitetä enempää huomiota – ei yliopistoissa eikä ministeriössä. Tieteessä tapahtuu -lehdessä (1/2011) dosentti Kalle Ruokolainen kertoo selvityksestä, jonka mukaan vuodesta 2005 vuoteen 2009 yliopistojen hallintohenkilöiden työvuosien määrä kasvoi noin 12 prosenttia, kun taas opetustyövuodet vähentyivät prosentin verran.
Ruokolaisen selvityksessä raskainta hallintoa pyörittää Helsingin yliopisto, jossa 1.6 opettajaa kohti työskentelee yksi hallintoon kuuluva. Lapin yliopiston hallinto kuuluu keskisarjaan eli täällä vastaava luku on 3:n huitteilla. Paras kehitys 5:n viimeksi kuluneen vuoden aikana löytyy Jyväskylän yliopistosta, jossa yhtä hallintoon kuuluvaa kohti työskenteli vuonna 2009 seitsemän opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluvaa. Kaikki on tietysti suhteellista mutta kyllä hallinto myös maksaa. Esimerkiksi oman yliopistomme hallinnon palkkakulut olivat viime vuonna 3.5 miljoonaa euroa, mikä on karkeasti samaa tasoa kuin kasvatustieteiden tiedekunnan 60 ihmisen palkkoihin kuluu.

Lapin yo:n hallinnon kustannuksista palkkamenot muodostavat neljänneksen. Suurin yksittäinen menoerä ovat kuitenkin kiinteistömenot, jotka ovat valtaosin vuokria. Lapin yliopiston kiinteistömenot ovat vajaa 6 miljoonaa euroa. Suhteutettuna kasvatustieteiden tiedekunnan vuoden 2011 budjettiin summa on 2 miljoonaa sitä suurempi.

Vaikka hallinto nähdään yliopiston arjessa monesti tarpeettomana, on siitä toki myös paljon hyötyä ja huomattava osa hallinnosta tukee perustoimintoja. Muistutan ajasta, jolloin ei esimerkiksi ollut opintoasianhallintoa. Vielä 1970-luvulla, jolloin itse opiskelin, jokainen opiskelija huolehti itse opintojensa kirjautumisesta henkilökohtaiseen opintokirjaan. Tutkintoon yltävän opiskelun jälkeen opintokirja esitettiin tiedekuntasihteerille ja dekaani myönsi tutkinnon. Nykyinen opintoasiain hallinto on itse asiassa opetuksen ja opiskelun tukemiseen liittyvä palvelu, josta hyötyvät sekä opettajat että opiskelijat.

Yliopistojen hallintoon on otettu malleja liike-elämästä. Niiden soveltamisessa on kuitenkin tärkeää tuntea yliopiston kulttuuri ja yliopistoinstituution olemus. Yliopisto elää ja hengittää moniäänisyydestä. Sen voima ja dynamiikka perustuvat kilpaileville näkemyksille ja kriittisyydelle. Valta ja vallankäyttö on tällaisessa ympäristössä taitolaji. Kovin vieraana ja kavahdettavana koin vapunpäivän aamulehdessä haastatellun Tampereen teknisen yliopiston pankkimaailmasta tulleen hallintojohtaja Tiina Äijälän syntymäpäivähaastattelun. Siinä hän toteaa sanatarkasti:

Tampereen teknilliseen yliopistoon ”…on yritetty tuoda oikeaa johtamista…Kun rehtori ja laitoksen johtajat valittiin (ennen) vaaleilla, johtotehtäviin ei tullut välttämättä samalla tavalla asioista ajattelevia henkilöitä. Kun ajatellaan eri tavalla, on vaikea ohjata yliopistoa tiettyyn suuntaan. Nyt rehtorilla on enemmän valtaa valita ihmiset.”.

Dekaani Kyösti Kurtakko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti