22.3.12

Miten kulkea kohti kevättä?

Jokaisessa työssä ja jokaisessa työpaikassa esiintyy tilanteita ja ajanjaksoja, jotka koetaan hyvin stressaaviksi. On hetkiä, jolloin töitä on liikaa, asiat ovat kohtuuttoman vaikeita tai työyhteisön sisäinen henki on muodostunut epäterveeksi. Jokainen meistä kokee, näkee ja käsittelee tällaiset asiat omalla tavallaan. Joku sulkeutuu kuoreensa, joku masentuu, joku yrittää entistä lujemmin, joku yrittää korjata ongelmaa ja joku varmaankin nauttii tällaisistakin tilanteista.

Työperäistä tai työstä johtuvaa stressiä kukin hallitsee omalla tavallaan ja joillakin on luonnostaan toisia parempi stressinsietokyky. Oma jaksaminen onkin monin tavoin itsestä kiinni, joskin työyhteisön pitäisi kyetä tunnistamaan ja korjaamaan niitä tekijöitä, jotka ulkoisesti jaksamiseen vaikuttavat (töiden jakautuminen, työyhteisön henki, toisten kunnioittaminen jne.).

Oman jaksamisen kannalta peruslähtökohta on kuitenkin jokaisen itsensä hallittavissa. Hyvä tai kohtuullinen fysiikka muodostaa lähtökohdan, jonka päälle stressinsietokykyä on hyvä rakentaa. Erään vanhan asianajajaystäväni vakiolausetta lainatakseni: ”Hyvä fyysinen kunto on 25 prosenttia lisää työtehoa ja 75 prosenttia lisää hyvää mieltä.”

Usein yliopistollakin kuulee, kuinka ihmiset valittavat sitä, ettei ehdi tai voi liikkua ja huolehtia fysiikasta. Väite on täyttä puppua. Joskus 1980-luvulla nyt jo lähes 90-vuotias isoisäni otti tavakseen ottaa minut ja veljeni viikoksi matkaansa mennessään kuntoutukseen Laukaaseen Peurungan kuntoutus-, liikunta ja kylpyläkeskukseen. Isoisä kävi päivisin kuntoutuksessa ja muun ajan uimme kylpylässä, kävimme kuntosalilla ja pelasimme minigolfia sekä shakkia keskenämme. Nuo reissut olivat aina elämyksiä ja tuolta ajalta mieleeni on jäänyt mm. Peurungan kuplahallin seinään kirjoitettu presidentti Kekkosen nimiin laitettu aforismi: ”Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta ovat tekosyitä”. Kun Peurungassa katsoi ympärilleen ja näki joukoittain eri asteisesti vammautuneita sotainvalideja liikkumassa – kukin omien rajoitustensa puitteissa, ymmärsi myös aforismin todellisen sisällön.

Omalta kohdaltani olen myös havainnut, että tekosyiden keksiminen ja liikunnan välttely on varsin helppoa. Siitä, kun lopetin aktiivisen juoksemisen koripallon perässä kuusi vuotta sitten painoa on tullut lisää 15 kiloa ja usein huomaa ajattelevansa, ettei jaksa lähteä lenkille milloin mistäkin syystä. Vaikken väitä ihan rapakunnossa olevani, olen kyllä huomannut, että väsy tulee paljon helpommin kuin silloin, kun oli oikeasti hyvässä kunnossa. Viikonlopun Iltalehdessä arvonsa tunteva kiekkomies Juhani Tamminen tiivisti oman burnoutinsa pohjan osuvalla tavalla sanoen, että ”tein 16 tunnin työpäiviä 8 tunnin fysiikalla”. Ollaanpa Tammisesta muutoin mitä mieltä tahansa, analyysi on kyllä osuva ja antaa aihetta miettimiseen. Liika työ ja liian vähäinen lepo ja liikunta on takuuvarma tapa saada itsensä kiukkuiseksi.

Peurungan kylpylän saunasta on jäänyt mieleeni toinenkin muisto, joka liittyy vahvasti tapaan käsitellä asioita. Lauteilla tutut ja tuntemattomat sotaveteraanit ja –invalidit, vammoihin ja taustaan katsomatta istuivat kaikki tasa-arvoisina ystävinä ja käsittelivät hurtilla huumorilla vanhoja, uusia ja vaikeitakin asioita. Mieleeni on jäänyt, että keskusteluissa kaikille annettiin liikkumatilaa ja kaikkien mielipiteitä arvostettiin. Veteraanimieltä?

Olen monesti jälkeenpäin miettinyt tätä muistikuvaani peilaten sitä elämään työyhteisössämme. Olen pohtinut, voisimmeko käsitellä kaikkia vaikeitakin asioita yhdessä rehellisesti, avoimesti ja konflikteja hakematta? Voisimmeko me suhtautua vaikeisiinkin asioihin ”hurtilla huumorilla” ja ottamatta kaikkea niin henkilökohtaisesti? Uskaltaisimmeko me luopua ns. sosiaalisesta statuksesta ja suhtautua kaikkiin työyhteisön jäseniin arvostavasti ja liikkumatilaa antaen? Minä en ole keksinyt järjellistä syytä, miksi emme voisi näin tehdä. Samalla syntyisi kestävä pohja myös henkiselle jaksamiselle fyysisen jaksamisen ohella!

Liikunnan iloa ja ”veteraanimieltä” kaikille!

Markus Aarto Hallinto- ja lakiasiainjohtaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti