30.3.12

Verkon pauloissa

Pipopäisistä, pahvista kahvimukia kädessään kantavista it-nörteistä on kehittynyt yritysten ja organisaatioiden verkkotoiminnan kehittämisen strategeja, joiden työnä on haistella verkon  kehittymisen hiljaisia signaaleja. Ohi ovat ajat, jolloin viestintä oli yksisuuntaista tiedon jakamista eri kanavien kautta. Nyt asiakkaita pitää sitouttaa organisaatioon vuorovaikutteisesti uskottavan brändin avulla. Nykyajan brändin pitää olla dynaaminen ja sosiaalinen, myös verkossa alati kehittyvä ja näkyvä ajantasainen kokonaisuus.

Yliopistojenkin pitää sitouttaa asiakkaitaan. On vaikea kuvitella, miten muuten tuo sitouttaminen voisi tapahtua kuin sisällön avulla. Sisältö on se tuote, josta yliopiston asiakas on kiinnostunut. Tällöin kysymys kuuluu, kuka tuottaa, päivittää, lohkoo, muotoilee, hallinnoi ja kehittää organisaation tuottamia sisältöjä verkon eri alustoille.  

Verkko edellyttää kullekin alustalle sopivaa sisältöä. Tässä suhteessa myös Lapin yliopiston sivut kaipaavat verkon nurkkiin kertyneen tiedon siivoamista ja inventaarion tekemistä siitä, mikä tieto on edelleen relevanttia ja mikä ei. Yliopistolla on työn alla tällä hetkellä muun muassa, intran uudistaminen, sidosryhmien kanssa tehtävää yhteistyötä esittelevän sivuston perustaminen , tutkimuksen strategisten kärkien esille tuominen, saamenkielisen sivuston perustaminen, tiedekuntien ja hallinnon sivustojen uudistaminen, opiskelu-sivustojen uudistaminen sekä sivujen eri kieliversiot. Sivujen päivittäminen on nykyään jatkuva prosessi, joka ei pääty koskaan. 

Verkossa oleminen edellyttää viestinnältä tiedon muotoilua, visualisointia, hallinnointia, kehittämistyötä, sosiaalisen median sisältöjen tuottamista, seurantaa ja kampanjoiden suunnittelua, videoiden tekemistä ja yhteisöllisyyden seurantaa. Tämä edellyttää sen pohtimista, mitä organisaatioista halutaan sanoa, missä muodossa ja millä kanavilla. Lisäksi pohdittavaksi tulee, mihin kaikkeen tiede taipuu, asemaansa menettämättä. Yksi ääripää on, että yliopistoille riittää tulevaisuudessa myös populaariksi tiedeviestinnäksi se, että tutkijat julkaisevat tutkimustensa tuloksia kansainvälisissä referee-julkaisuissa.

Tablettien ja älypuhelimien aikakaudella ihmiset ovat kosketuksissa sisältöihin eri alustojen avulla. Näin perinteinen yksisuuntainen viesti on muuttunut verkossa hyvinkin erilaisten tarinoiden jakamiseksi. Tämä edellyttää eri sisältöjä eri alustoille ja sen huomioimista, että asiakas on aktiivinen toimija. Lopputulema on, että organisaation brändi ei perustu enää pelkästään sen omaan tahtoon, koska brändi on alati muuttuva ja kehittyvä ja se perustuu entistä suuremmassa määrin verkon sosiaalisuuteen. Tässä suhteessa organisaation tehtävänä onkin tukea entistä voimallisemmin yhteisöllisen brändin luomista myös verkossa. 

Lisäksi organisaatioiden tulee luopua ajattelusta, jonka mukaan kaikki on aina keksittävä itse. Nykyään on monia asioita, joita yksikään organisaatio tai julkaisujärjestelmä ei voi tehdä yksin edes tyydyttävästi. Esimerkiksi videoiden tallentaminen ja julkaiseminen kannattaa ulkoistaa, samoin blogit, uutiskirjeet jne. Verkko on täynnä eri tarkoituksiin kehitettyjä ratkaisuja, joita organisaatioiden ei kannata itse ryhtyä kehittämään. 

Verkkoläsnäolon johtaminen on pienten purojen ohjaamista kohti tavoiteltua päämäärää. Meillä tuon päämäärän sanelee Lapin yliopiston strategia. Toisaalta on turha luoda verkkoon online-alustoja, jotka kumisevat tyhjyyttään. Yhteisöt ja niiden luominen eivät saa olla kuitenkaan itsetarkoitus. Pikemminkin on lähdettävä siitä, miten brändistä saadaan luotua nuori, ketterä ja yhteisökelpoinen myös sosiaalisessa mediassa. Yliopistomme ei voi aliarvioida verkossa olemista missään suhteessa. Organisaation brändipersoonallisuuden on oltava ajan tasalla ja erityisesti verkossa, koska siellä organisaatio näkyy kokonaisuutena.    

Olli Tiuraniemi
viestintäpäällikkö 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti