16.4.12

Ajatuksia laatutyöstä

Monet asiat ovat muuttuneet yliopiston toimintaympäristössä. Olemme kuitenkin edelleen suosittu opiskeluympäristö, hyvässä maineessa Lapin työnantajien keskuudessa ja tehneet loistavia tuloksia. Ensimmäinen auditointikierros on onnistuneesti takana ja parhaillaan valmistutaan toiseen auditointikierrokseen. Mielenkiintoista on seurata miten Tampereen yliopisto reagoi uusinta-auditoinnin reputtamiseen ja laatuleiman puuttumiseen sekä miten akkreditoinnit tulevat lyömään läpi suomalaisessa korkeakoululaitoksissa.

Auditointien välillä toimintaa on meillä kehitetty määrätietoisesti eteenpäin ja tuotettu erilaisia raportteja ja tilastoja sekä kv-arviointikin on parhaillaan tekeillä, näitä tuotetaan usein yliopiston ulkopuolelle kuten ministeriötä varten. Olemme vielä mukana esimerkiksi pohjoismaisen ministerineuvoston perustamassa U-maphankkeessa tavoitteena löytää synergiaetuja Pohjoismaisten korkeakoulujen kanssa tarjoten oivan tilaisuuden benchmarkkaukselle. Näiden työllistävää vaikutusta ei käy kieltäminen. Arviointikenttä on ollut varsin kuuma, joidenkin mielipiteiden mukaan ylikuumakin.

Laatukieleen oppiminen on tuonut mukanaan vähemmän akateemisen arkipäivän puheeseen luonnostaan kuuluvia elementtejä. Puhutaan laadunvarmistuksesta, laadunhallinnasta, laadunvarmistusjärjestelmistä, prosesseista ja laatudokumentaation riittävyydestä, paine korkeakoulujen laadunvarmistukseen on tullut usein yliopistojen ulkopuolelta. On nimetty vastuuhenkilöitä ja vastuutettu ihmisiä, yliopistossa jokainen opiskelijoista vahtimestareihin, rehtorit mukaan lukien on velvoitettu laatutyöhön.

Laatujärjestelmällä hieman kärjistäen pyritään liikkeenjohdon opein, tuottamaan ja varmistamaan tasalaatuista tuotetta ja virheitä kaikin keinoin välttäen. Usein tunnutaan puhuttavan kontrollin, kaikkinaisen byrokratian ja hallinnon paisumisesta, jopa yliopistojen autonomiasta huolimatta vallan siirtymisestä yliopiston ulkopuolelle ministeriöön ja talouselämälle.  Kaikki pitäisi saada sopivasti mahdutettua ikään kuin samaan muottiin. Toki tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä ja kehyksiä toiminnalle, mutta yliopiston arjen sisältä synnytetyt opettajien, tutkijoiden, opiskelijoiden ja muun henkilökunnan laadunvarmistusvaatimukset luovat erityisyyden ja tekevät järjestelmästä vasta toimivan. Virheiden etsimisen sijasta keskitytään kehittämiseen ja oppimiseen.

Koulutussosiologian professori Hannu Simola on joskus maininnut, että yliopistojen laatutyön tavoitteena on luoda yhdessä sellainen laadunvarmistuksen hybridi, joka parhaiten edistää toiminnan todellista laadukkuutta ja vähiten lisää yliopistolaisten työtaakkaa. Perustan muodostaa yhteinen ymmärrys siitä mikä on hyvä laatu. Arvot kuten luottamus, avoimuus, tasa-puolisuus ja oikeudenmukaisuus ovat niitä arvoja joiden pohjalle laadunvarmistusjärjestelmä voidaan yhdessä rakentaa. Akateemisen vastuun voidaan tässä yhteydessä olevan vastuuta tiedeyhteisöstä ja sen toimivuudesta.  Ja juuri muutoksen haltuunotto edellyttää akateemista vastuuta. Muutos haastaa osaamisen ja osaaminen mahdollistaa muutoksen.

Muuttuneessa indikaattorikisailussa tarvitsemme luovuutta ja luovuus edellyttää eri tavoin tekemistä, rajojen ylityksiä, näköaloja, oma-aloitteisuutta ja samalla riskien ottoa. Sekä ennen kaikkea luottamusta ja vapautta siihen, ettei kaikkea tarvitse kääntää laatukieleen sopivaksi akateemisesta ajatellusta vieraannuttavaksi. 

Laatupäällikkö Jukka Sankala

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti