13.9.12

Innostusta kansainvälisyyteen

Kansainvälisyys yksityisellä ja julkisella sektorilla on nykyisin arkipäivää. Myös yliopistolaitoksessa opettajien ja opiskelijoiden liikkuvuus on laajaa. Lapin yliopistossa on opintonsa aloittanut juuri 200 ulkomaista opiskelijaa 43 eri maasta. Tämä määrä on lähes puolet uusista läsnä oleviksi ilmoittautuneista omista opiskelijoistamme (433). Oikeustieteiden tiedekuntaan tulevia ja ulkomaiden yliopistoihin lähteviä opiskelijoita on ollut viime vuosina kaikkiaan keskimäärin sata.

Kannattaa kuitenkin katsoa ajassa taaksepäin. Esimerkiksi valtionhallinnossa aina 1980-luvun loppupuolelle asti ministeriöiden kansainvälinen toiminta, ulkoasiainministeriötä lukuun ottamatta, oli vähäistä. Useissa ministeriöissä oli kansainvälisten asioiden osastoja ja toimistoja, joissa oli kielitaitoa, mutta ei asiaosaamista. Pohjoismainen yhteistyö oli pääasiassa suomenruotsalaisten käsissä. Tärkeä kumppani oli Neuvostoliitto, johon yhteydet olivat säännöllisiä, mutta muodollisia. Eurooppa avautui Suomelle oikeastaan 1990-luvun alussa, jolloin Suomi liittyi Euroopan neuvostoon ja sen ihmisoikeussopimukseen. Monien suureksi yllätykseksi havaittiin, ettei Suomen oikeusjärjestys täyttänytkään kaikilta osin eurooppalaisia standardeja. Vasta ETA-sopimus ja Suomen Euroopan unionin jäsenyys vuoden 1995 alusta saivat aikaan muutoksen kansainvälisten asioiden hoidossa. Asiaosaajista tuli myös kansainvälisten asioiden hoitajia sekä täällä Suomessa että kansainvälisissä järjestöissä.

Muutos lakimieskoulutuksessamme näkyy selkeästi eurooppalaistumisena ja globalisoitumisena. Opiskelija voi suorittaa kotimaassa tai ulkomailla aineopintoja, jotka suoraan liittyvät kansainvälistymiseen (esim. kansainvälinen oikeus, eurooppaoikeus, kansainvälinen yksityisoikeus ja oikeusvertailu). Muidenkin oikeudenalojen sisällöt ja lähdeaineisto ovat muuttuneet entistä kansainvälisimmiksi. Nykyajan juristin on tunnettava kansainvälisiä sopimuksia, EU:n säädöksiä, kansainvälisten tuomioistuinten ratkaisuja sekä kansainvälisten valvontaelinten kannanottoja ja suosituksia. Kansainvälistynyt toimintaympäristö vaatii myös monipuolista kielitaitoa, ei vain englannin kieltä.

Pitääkö meidän olla huolissamme opiskelijoidemme kansainvälisyydestä? Opiskelijavaihto syventää vieraiden kulttuurien ja oikeuskulttuurien ymmärrystä sekä kasvattaa kielitaitoa. Mutta mitä tehdä niille opiskelijoille, jotka eivät voi tai halua lähteä ulkomaille? Joitakin vuosia sitten Pohjoismaisilla lakimiespäivillä Kööpenhaminassa nykyinen Helsingin yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson ehdotti, että näille opiskelijoille tehtäisiin pakolliseksi osallistuminen ulkomaisille vaihto-opiskelijoille tarkoitettuihin seminaareihin ja luennoille. Edelleen Wilhelmsson ehdotti vieraskielisen kurssikirjallisuuden lisäämistä. Aitoa kansainvälisyyttä olisi myös ulkomaisten vaihto-opettajien (ns. Visiting Professor) rekrytointi rikastamaan perusopetusta. Heidän toimenkuvaansa voisi kuulua myös väitöskirjan tekijöiden ohjaaminen, tutkimushankkeiden ideoiminen, auttaminen verkostoitumaan ulkomaisten yliopistojen kanssa sekä oman tutkimustyön tekeminen.

Ovatko opiskelijat valmiita kansainvälisyyden lisäämiseen opinnoissa? Jos eivät olisi, pitäisikö heitä kuitenkin kansainvälistää lisäämällä pakollisia opintojaksoja? Vastikään valmistunut ELSA:n (The European Law Students´ Association) markkinatutkimus ”Law students in Europe – 2012” osoittaa selkeästi eurooppalaisten oikeustieteen opiskelijoiden kiinnostuksen kansainväliseen toimintaan, kielitaitojen kehittämiseen ja käyttämiseen sekä ennen muuta kansainväliseen liikkuvuuteen. Sokerina pohjalla tutkimuksessa on tieto siitä, että opiskelijat kaipaavat opintoihinsa mahdollisuuksia kansainvälistymiseen, teorian soveltamiseen käytännössä ja omien kansainvälisessä vuorovaikutuksessa tarvittavien taitojen kehittämiseen jo omassa opintoympäristössä. Ehkä lähivuosina ei tarvitsekaan kovasti vääntää kättä oikeustieteen opiskelijoiden edustajien kanssa siitä, miten opintoja voitaisiin kehittää paremmin vastaamaan kansainvälistyvien työmarkkinoiden tarpeita.  

Yliopistot eivät ole yksin kansainvälisyyden pohdinnoissa. Tämän viikon maanantaina oli Finlandia-talolle Helsinkiin kokoontunut yli 1 500 ihmistä – edustaen noin tuhatta yritystä – pohtimaan, kuinka Suomen vientiteollisuus pärjää yhä kovenevan kilpailun keskellä. Osanottajien suuri määrä yllätti valtiovallan edustajat. Tällaista innostusta kansainvälisyyteen kaivataan yliopistoissakin. Ja tietenkin kovaa työtä monipuolisen kielitaidon kartuttamiseksi.

Matti Niemivuo
Oikeustieteiden tiedekunnan dekaani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti