17.9.14

Demokratian riemuvoitto vai hallinnollinen pakkopulla

Vanha sanonta sanoo, että: ”paraati on sotilaan juhla”. En osaa sanoa onko näin, mutta mahdollista se varmasti on. Mutta mikä sitten voisi olla hallintobyrokraatin juhla. Mahdollisuuksia on toki monia, sillä oma juhlallinen osansa sisältyy lähes kaikkiin työtehtäviin. Silti olen tullut siihen lopputulokseen, että vaalit varmaankin ovat hallintohenkilön juhlaa – ainakin yliopistossa.

Jottei näkökantaa ymmärrettäisi väärin, lienee paikallaan antaa sille liuta perusteluja. Ensiksikin vaalien järjestäminen on mitä perinteisintä hallintotyötä, jossa korostuvat vaalijohtosäännön kirjaimellinen noudattaminen ja tulkinta sekä pikkutarkka virheiden etsiminen vaaliasiakirjoista. Kuten monista julkisen sektorin vaaleista olemme havainneet, pienikin lipsahdus johtaa helposti vaalien uusimiseen tai ainakin raskaisiin oikeusturvaprosesseihin. Kun yliopistolaitoksessa hallintotyön sisällöllinen normeeraus on julkishenkilömuotoon siirtymisen vuoksi merkittävästi vähentynyt, on varsin virkistävää palauttaa mieliin virastoajoilta periytyviä toimintamalleja ja virheettömyyteen pohjautuvia menettelytapoja.

Sisällöllisesti taas vaalitoimituksiin sisältyy länsimaiselle demokratialle tyypillinen vapauden ulottuvuus. Vapaus asettua ehdolle, vapaus äänestää ja vapaus esittää mielipiteitä. Ei ole liioiteltua sanoa, että vaalit ovat demokratian ja kansalaisoikeuksien toteuttamista aidoimmillaan. Osaltaan tästä syystä vaalitoimituksiin sisältyy niin paljon muodollisuuksia, formaaleja kulisseja ja perinteissä kiinniolevia toimintamalleja. Kun demokratian ja yhtäläisen äänioikeuden puolesta on vuosisatojen aikana jopa vuodatettu verta, on selvää, että vaaleihin tulee suhtautua aina mitä suurimmalla juhlallisuudella ja kunnioituksella.

Lopulta julkisyhteisön toiminta, linjaukset ja menestys perustuu paljossa siihen millaisia henkilöitä vaaleilla valitaan asioista päättämään. Näin on luonnollisesti yliopistossakin, jossa yliopiston hallitus ja tiedekuntaneuvostot vaikuttavat merkittävällä tavalla yliopiston hyvinvointiin ja kehittymiseen. Omasta kokemuksesta voin rehellisesti sanoa, että Lapin yliopiston onni on ollut, että sen päättävissä elimissä on vuosien varrella ollut lukuisa joukko osaavia ja sitoutuneita vaaleilla valittuja ihmisiä, joiden kanssa on ollut hyvä hoitaa yhteisiä asioita. Toimielinten merkityksen ymmärtäminen tekee niiden valintaprosessista juhlaa hallintoihmisellekin, kaikesta valintaan liittyvästä raskaudesta huolimatta.

Kuten todettua Lapin yliopistossa vaalit ovat perinteisesti herättäneet runsaasti kiinnostusta niin ehdokkaiden kuin äänestäjienkin keskuudessa. Varhemmin, kun hallinnon opiskelijaedustajatkin valittiin suoraan vaaleilla, vaalitoimitukset olivat todellista kansanjuhlaa kampanjointeineen. Nyttemmin, kun vaaleissa valitaan vain henkilökunnan edustajia, vaalit ovat seestyneet ehkäpä hiukan arkipäiväistyneetkin. Voi olla, että tämä myös selittää joissakin ammattiryhmissä viime vuosina tapahtuneen ehdokasmäärän laskun. Ei ymmärretä vaikutusmahdollisuuksia, joita valinta antaa tai katsotaan opetus- ja tutkimustyön häiriintyvän hallinnollisista velvoitteista. Tämä kehitys tulisi mahdollisimman pian saada paremmalle uralle.

Koko yliopiston etu on, että vaaleissa on runsaasti ehdokkaita, jolloin yliopistolaiset voivat aidosti valita keille haluavat valtaa antaa. Runsas ehdokasmäärä elävöittää vaaleja sekä koko yliopistoa ja tekee vaaliprosessista juhlaa muillekin kuin hallintoihmisille. Samalla se varmistaa, että kolmikantaperiaatteen mukaisesti kukin ryhmä saa osan vallasta yliopistossa, joka sille lain mukaan kuuluu. Runsas ehdokasmäärä myös kertoo, että yliopistossa on ihmisiä, jotka uskaltavat astua esiin kantamaan vastuuta sen sijaan, että ollaan kriittisiä ilman vastuunkantohalua!

Tehdään siis Lapin yliopiston hallituksen henkilökuntajäsenten sekä tiedekuntaneuvostojen henkilökuntajäsenten vaalista todellinen yliopiston juhla runsaalla ehdokasmäärällä ja korkealla äänestysprosentilla!

Markus Aarto
Hallintojohtaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti